Huom! Tämä sivu sisältää varsin yksityiskohtaisiakin tietoja ja on tarkoitettu tiedonhaluisten tyydyttämiseksi ja syventävään lukemiseen. Tämän vuoksi kaikkia käsitteitä ei ole määritetty tarkasti. Puheen ymmärrettävyyden ja äänenlaadun mitoista löytyy paljon lisää tietoa viitteistä [2] ja [3].
Puheen ymmärrettävyyden ja äänenlaadun subjektiivia ja objektiivia mittoja
Subjektiivisia menetelmiä ja mittoja
  • Artikulaatiotestit ja artikulaatioprosentti. Kuuntelukokeessa käytetään esimerkiksi /CV/ tai /CVC/ -äänneyhdistelmiä ja koehenkilöiden rekisteröimistä äännehavainnoista lasketaan oikeiden äännetunnistusten prosenttiosuus.
  • Ymmärrettävyystestit ja ymmärrettävyysprosentti. Kun käytetään sanoja tai lauseita, voidaan testata viestien kielellistä tunnistettavuutta ja tulokset ilmoitetaan ymmärrettävyysprosentteina.
  • Riimitestit. Kokeessa käytetään riimisanoja eli tavuja tai sanoja, joissa sanan runko pidetään vakiona, mutta ensimmäistä äännettä varioidaan (esim. katti, tatti, patti). Tästä on erilaisia variaatioita, esimerkiksi MRT, modified rhyme test ja DRT, diagnostic rhyme test.
  • Puheinterferenssitesti, missä referenssipuhesignaalia ja testattavaa puhesignaalia häiritään kohinalla.
  • Laatuvertailut, joissa koehenkilöitä pyydetään laittamaan ääniesimerkkiparit paremmuusjärjestykseen.
  • MOS-arviointi on paljon käytetty suora kuuntelukoemenetelmä, missä koehenkilöt antavat äänenlaatuarvioita asteikolla 1-5.
  • Kommunikoitavuustestit. Näissä menetelmissä koehenkilön tehtävänä on viestiä tutkittavan järjestelmän kautta esimerkiksi siten, että henkilön tulee mahdollisimman nopeasti välittää toiselle henkilölle piirtämistehtävä, jonka toinen suorittaa. Heti tämän jälkeen kysytään viestinnän vaikeutta asteikolla 1-5, missä kullekin lukuarvolle on annettu sanallinen määrittely.
  • Muistiinpalautustestit. Koehenkilö kuulee tutkittavan kanavan kautta joukon sanoja, joista hänen tulee muistaa mahdollisimman monta. Muistiinpalautus testaa viestinnän helppoutta, sillä huono kommunikaatiokanava vaikeuttaa sanojen muistamista.
 Objektiivia menetelmiä ja mittoja
  • Artikulaatioindeksi AI kehitettiin mittaamaan puheensiirtokanavaa, joka oletetaan likimain lineaariseksi, mutta jossa häiritsevänä tekijänä on additiivinen kohina. Sen mukaan artikulaatiohäviö voidaan laskea 20:n erillisen taajuuskaistan AI-arvojen summana.
  • Konsonanttihäviöprosentti on yksinkertainen ja verraten paljon käytetty estimaatti puheen ymmärrettävyydelle akustisissa olosuhteissa (huone, sali..).
  • Jälkikaiunta-aika T60 sekä joukko muita saliakustisia tunnuslukuja antaa myös kuvan akustisessa tilassa tapahtuvaan kommunikaation onnistumiseen.
  • Puheensiirtoindeksi STI perustuu modulaatiosiirtofunktioon.
  • Signaali/kohinasuhde SNR on perinteinen signaaliteoreettinen mitta sille, kuinka signaali erottuu kohinasta. Toisaalta SNR on herkkä kaikenlaisille eroille varsinaisen hyötysignaalin ja kohinan välillä, myös sellaisille, joilla ei ole kuulon kannalta mitään merkitystä.
  • Spektrietäisyysmitat perustuvat havaintoon, että spektri ja spektrierot kuvaavat signaalia kuulon kannalta paljon paremmin kuin aikasignaalit ja niissä tapahtuvat muutokset.
  • LPC-etäisyysmitat perustuvat lineaariprediktioon. Siinä voidaan käyttää LPC-kertoimia, ns. heijastuskertoimia tai näistä johdettuja parametreja.
  • Auditoriset äänenlaatumitat pyrkivät jäljittelemään kuulon toimintaa muodostamalla jonkinlaisen sisäisen esityksen kuulon tavalle kuvata ääni-informaatiota.

Takaisin

Tämän sivun sisällöstä vastaa Panu Maijala, FirstName.LastName@iki.fi.
Sivu on viimeksi päivitetty 12. 9. 2001.
URL: <lask_kaavat.html>